”Nuorten mielenterveysongelmat ovat vakava uhka kansanterveydelle – Nykyinen hoitojärjestelmä kärsii puutteista, jotka fyysisten sairauksien kohdalla korjattaisiin heti.”
– Helsingin Sanomat vieraskynä, 16.10.2021, nuorisopsykiatrian erikoislääkärit Anu Raevuori ja Veikko Aalberg Helsingin Sanomien –
”Korona-aika on lisännyt nuorten syömishäiriöitä karmealla tavalla: HUS-alueella ennustetaan lähes 70 prosentin kasvua potilasmäärissä”
– MTVuutiset, julkaistu 3.11.2021 –
Tässä vain kaksi otsikkoa lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmista, niiden hoidon ja resurssien puutteista, sekä mielenterveydenongelmien lisääntymisestä korona-aikana.
FM Unohdetut pääsi haastattelemaan lastentauteihin erikoistuvaa tutkijalääkäri Sara Möröä aiheen tiimoilta. Sara on työskennellyt viime vuosina muun muassa syömishäiriöstä kärsivien nuorten kanssa ja tekee parhaillaan tutkimusta ylisuorittavista nuorista ja heidän psyykkisistä ja fyysistä haasteista.
Miten yksinäisyys näkyy työssäsi?
Lapset ja nuoret eivät aina itse tunnista yksinäisyyttään vaan tulevat vastaanotolle, itse tai vanhempien tuomana, epämääräisten fyysisten oireiden takia. Joskus fyysiset oireet ovat johtaneet myös runsaisiin koulupoissaoloihin. Yleisimpiä oireita ovat muun muassa päänsärky ja vatsakivut. Joskus keskustelun ja pienen kalastelunkin jälkeen taustalta paljastuu yksinäisyyttä tai ystävän puutetta.
Usein neuropsykologisia haasteita esimerkiksi kielen kehityksen, kommunikaation tai keskittymisen- ja toiminnanohjauksen osalta omaavien lasten vanhemmat tuovat esiin huolensa kaverittomuudesta tai kokevat oman lapsensa yksinäiseksi. Usein näillä lapsilla on haasteidensa vuoksi vaikea integroitua luokkaan ja muodostaa ystävyyssuhteita. Leimaantuminen koulussa tai luokassa ”haastavaksi” tai ”erilaiseksi” oppilaaksi vaikuttaa koko sosiaalisen verkoston syntymiseen, tai syntymättömyyteen. Riittävät resurssit ja tukitoimet, luokkakokojen mitoittaminen näiden lapsien tarpeiden mukaan ja ammattitaitoinen opettaja ovat tässä ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Näin nepsy-lapsen arki ei muodostu liian kuormittavaksi ja vertaisryhmän kanssa toimiminen ja sosiaalisten suhteiden harjoittelu mahdollistuu.
Mitkä viestit lapsen tai nuoren käytöksessä ja ulkoisessa olemuksessa herättävät huolen?
Kun lapsi tai nuori voi huonosti se on usein aistittavissa: heistä huokuu pahaolo. He eivät välttämättä suoraan pysty nimeämään pahan olon syytä tai osaa sanoittaa olevansa esimerkiksi yksinäinen.
Lääkärinä kohtaan lapset ja nuoret usein vanhempien kanssa. Kiinnitän huomiota lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen: onko lapsi vai vanhemmat vai molemmat huolissaan. Heidän näkemyksensä eivät aina kohtaa ja tämä herättää usein minulla kysymyksiä.
Kiinnitän vastaanotolla erityisesti huomiota lapsen ja nuoren sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Ottaako hän katsekontaktia, vetäytyykö tai onko hän huomattavan jännittynyt. Totaalinen liikkumattomuus ja ilmeettömyys ovat todella voimakkaita huolta herättäviä piirteitä. Tai toisena kääntöpuolena ovat todella dramaattisesti oireilevat ja huomionhakuiset potilaat.
Mitä asioita sinä otat työssäsi lapsia ja nuoria kohdatessa erityisesti huomioon? Minkälaisilla keinoilla pyrit madaltamaan kynnystä puhua vaikeista henkilökohtaisisti aiheista?
Isoin työ pitää tehdä oman pään sisällä. Vaikka olisi kuinka kiire, pitää pysähtyä kohtaamisen hetkellä – malttaa mennä lähelle, istua, kääntyä kohti, ottaa katsekontakti ja asettua samalle tasolle. Oman itsensä rauhoittaminen kaikin mahdollisin keinoin auttaa jo pitkälle. Vastaanotoilla pitäisi olla kiireetöntä ja paineetonta aikaa joustaa ja pysähtyä, mikäli potilaan kanssa sellainen tunne ja tarve herää. Kiireessä avoimiin kysymyksiin: kuten ”mitä sinulle kuuluu, kuvaile miltä sinusta tuntuu”, saatikka niihin tulevien vastausten kuulemiseen ei usein jää aikaa.
Lääkärin ammatti aiheuttaa jo lähtökohtaisesti epätasa-arvoisen valta-asetelman. Lasten ja nuorten kanssa lisäksi epätasa-arvoon ja valta-asetelmaan vaikuttaa lapsi-aikuinen asetelma, ja se, että vastaanotolla he ovat aina oman huoltajansa kanssa. Silti, ja juuri sen takia, pyrin kohtaamaan lapset ja nuoret ihminen ihmiselle -asenteella. Tervehdin ja kysyn aina ensiksi heiltä heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään ja pyrin nostamaan heidät keskiöön. Nuorten kanssa pyydän usein myös tutkimuksen ajaksi vanhemman ulos huoneesta ja pyrin luomaan luottamuksellisen suhteen nuoreen. Tärkeintä on, että vastaanottotilanteessa aikuiset eivät ajaudu asioimaan keskenään ja ohita näin lapsen tai nuoren kokemuksia.
Kuvassa Elina Lindfors ja Olli Lautiola.
Korona pandemia on herättänyt esiin huolen lasten ja nuorten mielenterveyden tilasta ja koettu yksinäisyys on lisääntynyt voimakkaasti. Viime aikoina on uutisoitu myös pandemian ja rajoitusten yhteydestä syömishäiriöiden voimakkaaseen lisääntymiseen (kts. mtvuutiset ja ylen artikkeli). Sosiaalisesti rajoitettu elämä ja harrastusten puute ovat oivia tekijöitä lisäämään syömishäiriö oireilua. Tämä taas on varmasti yhteydessä siihen, että jo ”normaaleissa olosuhteissa” syömishäiriön oireisiin kuuluu eristyneisyys. Kuten Yle uutisoinnissaan kuvaa syömishäiriötä: ”Sosiaalinen elämä loppuu, kun ihminen eristäytyy ja elämä pyörii painon ympärillä.”
Sara on tehnyt töitä syömishäiriöön sairastuneiden lasten ja nuorten parissa. Miten yksinäisyys näkyy syömishäiriöön sairastuneiden keskuudessa?
Syömishäiriön luonteeseen kuuluu eristäytyminen ja sairaus saa ajamaan erityisesti läheiset ihmiset pois. Ruumiinkuvan häiriöt näyttäisivät tutkimuksen mukaan myös vaikuttavan seurustelusuhteisiin. Monet nuoret eivät puhu vanhemmilleen, tai ovat vaitonaisia heidän läsnä ollessaan. Vastaanotolla kysyn yleensä, onko nuori puhunut jollekin ystävälle tilanteestaan ja sitä kautta pääsen selville, minkälainen mahdollinen tukiverkosto tai sosiaalinen verkosto nuorella on ja miten sitä voi ottaa huomioon hoidon aikana. Syömishäiriöstä parantumisen yksi tärkeä edellytys mielestäni on se, että potilaalla on jotain muuta sisältöä elämässään, jolla korvata tauti – harrastus, kiinnostuksen kohde, ystävät. Ne tukevat sairastunutta mieltä siirtymään eteenpäin sairauden aiheuttamasta yksinäisyydestä. Kun sairastunut alkaa ajatella ”mä en halua olla yksin tämän sairauden kanssa”, niin on otettu jo merkittävä askel otettu kohti toipumista.
FM Unohdetut -hanketta on tukenut Niilo Helanderin säätiö.
Comments